tiistai 11. heinäkuuta 2017

Tappaja sateessa

Raymond Chandler:Tappaja sateessa. WSOY 2017, uusi p. Suom. Rauno Ekholm.

Raymond Chandler alkoi kirjoittaa myöhään, yli 40-vuotiaana, menetettyään laman takia työnsä. Ennen kuuluisia rikosromaanejaan hän kirjoitti jännityskertomuksia Black Mask-lehteen. Näitä on suomennettu kokoelmissa Tappaja sateessa, Kiristäjät eivät ammu ja Helmistä on vain harmia.

Viimeksi mainittu sisältää dekkarigenreä kuvailevan esseen Se murhaajoka osaa. Tapani Bagge on viime vuonna julkaissut samannimisen dekkarinkirjoitusoppaan.

Nyt uusintapainoksena ilmestynyt Tappaja sateessa sisältää kahdeksan rikoskertomusta. Niissä on näkyvissä kaikki Chandlerin romaanien ominaispiirteet, mukaan lukien mainio kielenkäyttö. L.A. on paheellinen ja yhtä persoonallinen kuin pahvimuki. Chandler ei voi sanoa, että viidestä arkistokaapista kolme on tyhjiä, vaan hän sanoo, että kolme sisältää Kalifornian ilmaa.

Tarinoissa päähenkilön nimi vaihtelee. Hän on kuitenkin eittämätön Philip Marlowe, kova mies, jota ajaa eteenpäin palkkion lisäksi myös oikeudenmukaisuuden vaatimus.

Tarinoissa päähenkilö lyödään tajuttomaksi monen moniaita kertoja, paljon ammutaan ja paljon on myös juonenkäänteitä ja henkilöitä. Jatkuvan kohelluksen selittää tarinoiden luonne jatkokertomuksina. Tällaisissa tulee olla juonenkäänne joka jaksossa. Ja kuten Chandler itse sanoi, jos et tiedä miten juttu jatkuu, pane mies tulemaan ovesta sisään pistooli kädessään. Samalla tavoin esimerkiksi Tintti-sarjakuva ilmestyi alun pitäen jatkokertomuksina. Joka jaksossa piti olla juonenkäänne tai hassu sattumus: kun kirjat sitten julkaistiin kokonaisina albumeina, näitä gageja karsittiin. Kokonainen kertomus on erilainen, kun jatkosarjana julkaistu.

Erikoista kyllä Raymond Chandler ei halunnut näitä vanhoja kertomuksia julkaistavaksi uudelleen. Hän muokkasi myöhemmät romaaninsa näiden kertomusten pohjalta, eikä halunnut sen paljastuvan. Kokonaiset romaanit ovat paremmin sommiteltuja ja seesteisempiä kuin nämä rajut tarinat.

Paitsi että tarinoiden päähenkilöt kolkataan useita kertoja kirjan, juodaan niissä myös uskomaton määrä viskiä (ja muita juomia).  On ehkä parasta ottaa burana, ennen kuin aloittaa lukemisen.


Mikko Airaksinen

Ei kommentteja: