perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lyhykäisiä

Johan Bargum:Lyhykäisiä. Teos 2017. Suom. Marja Kyrö ja Jyrki Kiiskinen. Alkuteos: Korta stycken, Förlaget 2016.

Pidän lyhytproosasta. Hyviä esimerkkejä ovat Leena Krohnin Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia ja Kari Hotakaisen Finnhits. Samoin Petri Tamminen kirjoittaa lyhyttä hyvin.

Lyhykäiset ovat puolesta sivusta muutamaan sivuun pitkiä tarinoita, joskus runoja. Pieniä arkielämän sattumuksia, joskus lapsen näkökulmasta kerrottuja, joskus aikuisen, joskus kissan. Miten voikaan lapsen maailmankäsitys muuttua toimimattoman autonvalon takia!

Houkutteleekohan Huopalahden kirjasto todella kirjailijavieraita näin sinnikkäästi? Eikö joku muu voisi sinä iltana katsoa lapsenlastanne? Vain kirjailija Bargum käy. Outoa kyllä, kirjasto tietää, että jokainen muu suomenruotsalainen kirjailija on estynyt, kuka on sairaana, kuka Singaporessa. Mutta kirjailija Bargum ei anna periksi ja tilaisuudesta on selvittävä ilman.

Lyhyet tarinat ovat otsikoimattomia. Ruotsinkielisessä alkuteoksessa uuden tarinan alkaa anfangi, normaalia isompi alkukirjain. Suomenkielisessä painoksessa tästä on luovuttu, tekstin asemointi paljastaa, mistä uusi tarina alkaa. Tarina, jonka aiheena on vaikkapa merihevonen.


Mikko Airaksinen

Ei kommentteja: